Irti eläkeläisreservaattiajattelusta!"A person is not old until regrets take the place of dreams." (John Barrymore)Kun ihminen jää eläkkeelle, hänen ammatillisen osaamisensa arvo nollataan ja hänestä tulee yhteiskunnalle rasite. Hän kuormittaa sosiaali- ja terveyspalveluja, hän huonontaa huoltosuhdetta ja se paljon puhuttu kestävyysvajekin on paljolti heidän syytään.
Suhtaudumme eläkeläisiin kuin reservaateissa asuviin intiaaneihin. Kunhan pärjäävät omin neuvoin ja puuhailevat keskenään häiritsemättä muita, niin kaikki on hyvin!
Mitä vanhemmiksi ihmiset tulevat, sitä erilaisemmiksi heidän elämäntilanteensa ja tarpeensa tulevat. Ikäihmisten ääripäitä ovat toisaalta letkuissa makaavat ja toisaalta Aira Samulinin kaltaiset duracell-puput. Mielikuvammme vanhoista ihmisistä painottuvat silti edelleen tuohon letkupuoleen. Elleivät ikäihmiset vielä ole letkuissa, he ovat ainakin niihin menossa. Huomiotta on jäänyt se, että kasvava joukko vanhuksia, senioreja, ikäihmisiä, millä nimellä heitä nyt sitten halutaankin kutsua, on sekä fyysisesti että henkisesti täysin toimintakuntoisia. He ovat valmiita, suorastaan halukkaita, toimimaan reservaattinsa ulkopuolella, tasa-arvoisina muiden ihmisten kanssa. Milloin heitä aletaan kohdella kuin muitakin ihmisiä? Tarvitsemme siirtymista reservaattiajattelusta elinkaariajatteluun. Siinä ihmisen aika jakaantuu kolmeen pääryhmään; työhön, opiskeluun ja vapaa-aikaan. Niiden suhde vaihtelee elämäntilanteen mukaan Eläkkeelle siirtyminen on elinkaariajattelussa yksi elämänvaihe muiden joukossa. Palkkatyön osuus ajankäytössä vähenee, mutta muuten ihminen osallistuu yhteiskunnan toimintohin sen täysivaltaisena jäsenenä. “Kaikkea muuta, kunhan ei vain nukkuvaa, puolikuollutta elämää.” (Minna Canth) Mitä ajattelet asiasta? Kerro mielipiteesi: s-posti ilarira@gmail.com puh. 0400 975 595 |